IRC-Galleria

Hääpäivän kunniaksi vietiin Nepu läheiseen leikkipuistoon keinumaan. Hänestä se oli ihan huippuhauskaa :)

Jospa tästä koko perhettä piinaavasta flunssasta ny vaan päästäis eroon lopullisesti, niin ehkäpä me puolison kans päästäs vaikka ravintolaan syömään. Nepu alkaa olla aikalailla jo terve, vähän viel yskittää. P vieläki niiskuttaa, mut on paranemaan päin. Onhan toi tauti jo kohta kaks viikkoo kestänykki. Mulla tuli eilen uudestaan kurkku kipeeks ja nyt yskittää iha hulluna. Hieno homma.

Mun pitää nyt mennä laittaan toi yks pieni tättähäärä nukkumaan. Hän tuol pahastu, kun ei saanu heti välittömästi ite pestä hampaita. Tai siis hammasta.

Haha. Kuuntelin Radio Aaltoo tänää, ku ajelin kaupast kotiin. Sinne tuli puhelu, joka meni pääpiirteittäin näin:

Soittaja: "No *se ja se* *täältä ja täältä* soittelee, terve! Niin kun meillä on lauantaina ne pihatalkoot..."
Juontajat: "Öö... niin? Mistä tässä mahtaa olla kysymys?"
Soittaja: "Tuliko tämä puhelu nyt Aallolle?"
Juontajat: "Kyllä."
Soittaja: "Niin kun meillähän on lauantaina ne pihatalkoon ja soittelin jo aiemmin noista huhtikuun laskuista... blaablaa..."
Juontajat: "Hetkinen, ketäköhän mahdat oikein tavoitella?"
Soittaja: "Tulikohan tää nyt ihan oikeeseen paikkaan? Jorma Aaltoa yritin saada kiinni."
Juontajat: "Sä soitit kuule Radio Aallon iltapäivälähetykseen!"

:D Sit ne keskusteli hetken aikaa niistä pihatalkoista. Oli kumpainenkin osapuoli aika hämmennyksissä hetken. Kaikkii sattumuksii sitä voi käydä! "Onko Aallolla?" - "Kyllä, Radio Aallolla".

Mul on tullu siis suorastaan vastustamaton halu hommata itelleni The Sims 3, kun lueskelin hötönetistä hauskoja tarinoita kyseiseen peliin liittyen. Pelailinkin FB:ssä yhtä peliä, mutta se ny on vähän eri... kun ei niissä pääse etenemään ellei oo miljoona pelikaveria ja sitä sun tätä.

Joskus vuosikausia sitten pelattiin kaverin kans jotain Simsiä ja se oli ihan hupaisaa. Mutta oli se vähän erilaista pelata aina sillon tällön peliä kaksin ja käyttää kaikki mahdolliset huijauskoodit :D Varmaan ois vähän tähän päivään mennessä kehittynytkin toi peli, vaikka idea on pysyny samana. P jo ehdotti, et jos hän sit äitien- tai hääpäivälahjaksi ostais mulle sen pelin :D

FB:ssä kiertää kuva jonkun Citymarketin lihatiskin lapusta. Siinä lukee
"Lihapullat
Kauppiaan omasta päästä
14,90/kg"

Lähes yhtä hieno lappu kuin P:n tosta yhestä keskustan K-Kaupasta bongaama "Pirkka Tilli-, Persilja- tai Ruohosipuli 1,29e/kpl"

HEHE!

Nyt, kun pääsin näissä vauhtiin, niin kerron vielä, että eräässä Porin Prismassa oli pullonpalautusautomaattien vieressä seinään kiinnitetty puhelin, jonka yläpuolelle oli teipattu lappu "PULLONPALAUTUS PUHELIN" ja itse puhelimeen kirjoitettu tussilla, miehekkäällä käsialalla "Nosta luuri ja paina ->". Nauroin sille varmaan puolet silloisesta kauppareissusta.

Mä ihmettelin eilen, et miks on niin kummallinen, vähän huonokin olo koko ajan. Jalkalihaksii särki, selkälihaksii särki, joka paikkaa kolotti. Nukuin iltapäivällä Nepun päiväunien aikaan ja sen jälkeen olo oli vielä kamalampi, päässä jyskytti ihan hulluna. No, makasin Nepun kans tos lattialla ku P tuli töistä ja sit otinki grammasen Panadolin ja painuin sohvalle maate. Iski sit sen päiväne horkka, et en muista onko ikänä ollu. Paksu paita päällä ja peitto kolminkerroin niskassa ja silti tajuton vilu. Ehkä tunti sen särkylääkkeen ottamisen jälkeen mittasin kuumeen ja mittari näytti 38,6. Ei oo ihan hetkiin tommosii lukemii näyttäny.

Iltapuolella sit alko jo helpottaaki onneks. Yölläki sain nukutuks ihan hyvin. Aamulla taas heräsin kauheeseen hedariin ja nappasin toisen Panadolin. Sen jälkee pukkas kauheen hien päälle, ehkä sit oli vielä lämpööki. No, ei se mitää meinannu. Kävin tänää kuitenki seuran johtokunnan kokoukses (Nepu oli mukana, koska P:l on suksihuoltopäivä, ja pj sano, et "kyl onki hyvin viihtyvän oloinen pikkuMIES"). Totesin, et en ala peruu menojani näin myöhään, ku olo oli siedettävä ja sitä paitsi olisin joutunu pyytään jotakuta muuta kirjottaan sit muistiinpanot pöytäkirjaa varten. Se on vaan paree tehdä ite, et saa siihen touhuun ees jotain tolkkuu. Ja muutenki hyvä olla paikalla siel kokoukses niin tietää mistä ja mitä on puhuttu. Sillai siihe sitte taas meni melkein kaks ja puol tuntii, vaikka piti tähdätä 1-1½ tuntiin... Mut ku rönsyilee.

Me käytii Nepun kans lastenlääkärillä viime viikolla. Siel oli kaikki muuten ihan hienosti, mut painokäyrä oli tipahtanu miinuksen puolelle. Normaalilla vaihteluvälillä kylläkin, et ei sinänsä mitää huolestuttavaa. Mut vähän hoikkanen tyttö siis, lääkärisetä (tai no, se oli sen verran nuori, et ehkä ei voi sedäks nimitellä) sano, et kannattaa alkaa lisätä viel vähän enempi öljyä ruokaan, niin siitä sais ainaki helposti lisää energiaa. Ja ehkä vähän enempi viel proteiiniakin mukaan. Pituutta Nepu oli kasvanu reilus paris kuukaudes nelisen senttii, painoo oli tullu alle puol kiloo. Vielä ei menny ees 70cm rikki. On se aika tirppana.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2261236-mista-te-ostatte-vapuksi-niita-kelluvia-rusinoita/

Kelluvia rusinoita!

Mietittiin tossa näitä mun lomakuvioita, kun vanhempainvapaa loppuu ens kuussa. Mulla on kaks kesälomaa ja yks talviloma pitämättä. Lomarahoista on usein saanu osan lomana. MUTTA: mä saan pitää kaikki lomarahat lomana (sillä ehdolla, että pidän talviloman joskus myöhemmin) ja kaiken kukkuraksi putkeen kesälomien päälle, vaikka pääsääntösesti lomarahalomat saa käyttää vasta kesälomakauden ulkopuolella.

Eli tällä järjestelyllä voin olla Nepun kans kotona niin pitkään, et MELKEIN keritään juhlii 1-vuotiskekkerit ennen ku palaan töihin. Katotaan nyt sitten, miltä syssymmällä tuntuu - kutsuuko ehkä hoitovapaa vai meenkö sit ihan tosissani töihin. Tuntuu niin kovin kaukaselta ja vieraalta ajatukselta, vaikka oon täs pitkin mammalomaa vieraillu toimistollaki moikkaamassa työkavereita.

Mä luulin, että kaipaisin töihin, mut en mä kyllä kaipaa! Siis viihdyn työssäni ja työpaikassani paremmin ku hyvin, mutta en kaipaa sitä 8-16 -rytmiä ollenkaan. Tai sitä, et joka aamu on lähdettävä sinne työpaikalle. Kyllä mä nytkin aamuisin herään suht ajoissa ja koko päivä on täynnä kaikenlaista hommaa, mut ei me olla niin sidoksissa mihinkään, etteikö voitais tytön kans mennä ja tulla miten tykätään. Oisko nyt hyvä sauma perustaa se kissahoitola, niin voisin tehdä töitä kotona?

Kävin sunnuntaina kaupassa ja ostin paljon ruokatarviketta tarkotuksenani tehdä Nepulle ruokia pakkaseen. Tähän asti meil on ollu systeeminä kasvissoseet pusseihin pakastettuna ja lihat foliopaketeissa annoskokoina, ja niitä on sit voinu yhdistellä oman makunsa mukaan ja lisätä joukkoon esim. riisiä tai makaronia. No, eilen sitten tehtiin lohi- sekä jauheliharisottoa. Tein samalla meille aikuisille vähän uunilohta ja jauhelihakastiketta. Melkein 3h siinä kaikkineen vierähti ja Nepu istu apukokkina tos työtason vieressä syöttötuolilla ja imeskeli silikonista voitelusutia (kivasti kuola lensi, kun vähän huiskutti sitä sutia). Illalla P teki sit vielä omenalla maustettua possua. Nyt on kuulkaa sit babylle ruakaa pakkases!

Mä olin niin poikki sen kaiken touhaamisen jälkeen, joten jäi vapulle suunniteltu porkkanakakku leipomatta. Ei sillä muuten niin väliä, mut se on aina parhaimmillaan vasta pari päivää leipomisesta, niin mielelläni olisin tehny sen ajoissa. Mut me leivotaan sitte tänään, kunhan ollaan lounas syöty!

No matter what life brings you, kick some grass over that shit and move on.

Bongasin kaverilta FB:stä banaanipannukakkuohjeen. Pitäis onnistuu kädettömämmältäkin kokilta, kun ainesosina on vaan banaania ja kananmunaa. Täytyy kokeilla joku päivä! Kunhan saadaan tytöllekin vielä kananmuna ruokavalioon niin voidaan sitten tehdä koko perheelle banaanipannareita :)

Kissalapsella oli taas vaikeeta tossa yks päivä. Mä en ymmärrä miks hän ei osaa sillai suoraan kertoo mitä haluaa. Aina pitää kehittää jotai jäynää, et "HUAMATKAA MUT, MÄ HALUUN JOTAI!!!!11". Kissat oli syöny iltapalan ja me oltii istahdettu just P:n kans sohvalle omien iltapalojen kans. Alettii kuuntelee, että mitä ihmettä meidän eteisen peilikaapilla oikein tapahtuu. Kuulu sellasia vimmasen nyhtämisen ääniä. No, kissalapsihan se siellä kaivoi tietään sinne kaappiin kenkien sekaan! Se tietysti luikahti ovenraosta jo poiskin, kun P käveli paikalle ja sit hölkkäs kiireen vilkkaa khh:n ikkunalle, et "Ulos kiitos!". Mua jaksaa kerta toisensa jälkee hämmentää kissalapsen logiikka. Hän haluu ulos, ni hän menee KAAPPII, vimmassa. Jos Elvis haluu ulos, se käy hakemas mut tai P:n jostain ja menee ikkunan viereen odottaan...

Mä oon muuten sit niiiiiiin hurahtanu siihen Olipa kerran -sarjaan. En muista, koska olisin viimeks kattonu jotain niin innostavaa ja mielenkiintosta ja salamyhkästä sarjaa! Sitä on tullu jo lokakuusta asti ja edelleen tulee joka jaksossa sellanen oooooooooh-suorastaan-nerokasta -fiilis. Ja mikä kutkuttava jännitys, ku pitää aina viikko odottaa uutta jaksoo :D

Oon täs katellu noit kalasääskii tosta eilen laittamastani linkistä ja täytyy sanoo, et mä voisin pahoin, jos mun kämppäni heiluis tota tahtii koko ajan!

Ja lisäks luin juuri mistäpä muualtakaan kuin hevostalli.netin senioripalstalta, miten jonkun mies oli pettänyt vaimoaan ja hävittäny todisteet (eli kortsut) tunkemalla ne lavuaarin ritilän rei'istä sisälle. Vaimo oli ne löytänyt avatessaan sitä putkea sen vuoksi, että se oli ollut tukossa. Oh my. Samassa keskustelussa joku toinen kertoi miehensä jemmanneen samanlaista todistusaineistoa pakastimeen, koska oli luullut kumin haihtuvan jäätyessään... Että siitä vaan sitte tarkistaan sekä pakastimet että vessan lavuaarin putket, selkii sitte onko mies petturi vai nou!

Joku osuvasti totesikin, että mitäpä mies ei tekisi välttyäkseen roskapussin viemiseltä. Näköjään kaikenlaisia keinoja tulee mieleen, vaikka tosiaan olis voinu helpommallakin päästä - ja ennen kaikkea selvitä tilanteesta jäämättä kiinni.

Tuli nii elävästi mielee eräs mieshlö, jonka kanssa liki 10 vuotta sit seurustelin ja eräänä päivänä sitten löysin käytetyn kumin roskiksesta. Ja tää ihan pokkana vaan selitti, et "Ei se oo mun". Jos en oikeesti olis tuntenu oloani niin loukatuks, niin olisin varmaan nauranu noin paskalle selitykselle :D